Viikonloppuna suuntasimme Pojun kanssa kotikonnuille. Perheemme rakas kesäpaikka Siirtola sijaitsee Vuokatissa ja säiden lämmittyä on myös Siirtolakausi virallisesti aloitettu. Kyseessä on 1920-luvun hirsitalo ja ihana maalaispihapiiri. Vanhempani asuvat siellä puolet vuodesta ja jos minun täytyy yksi paikka nimetä, joka on minulle erittäin rakas niin se on juuri tämä. Täällä juhlittiin myös minun ja mieheni häitä kaksi kesää sitten, joten Siirtolaan liittyy monia rakkaita muistoja aina lapsuudesta saakka.
Olen tainnut periä äidiltäni innon sisustaa. Äidillä on aina ollut silmää yksityiskohdille ja hänellä on vahva oma tyyli sisustamisessa. Vanhempieni kaupunkikoti on 80-luvun omakotitalossa, jonka sisustus on modernimpaa. Siirtolassa taas kunnioitetaan talon ikää ja sisustetaan sen mukaisesti. Myös remontoinnissa on aina pyritty kunnioittamaan talon henkeä ja vanhempieni motto onkin, ettei taloa saa pilata remonteilla.
Siirtolaan on kerätty upeimmat kirppislöydöt ja huutokauppojen aarteet. Seinäpinnoilla alkuperäiset hirret ovat paraatipaikalla ja leveät lattialankut narisevat kotoisasti. Lieneekö kohtalolla sormensa pelissä, että talo sijaitsee netin katvealueella. Totaalinen rentoutuminen on taattua, kun facebook ei päivity ja puhelinkin jää oman onnensa nojaan.
Tulette varmasti näkemään lisää Siirtolasta, kunhan kesä etenee. Olen niin onnekas, että pääsemme Pojun kanssa kunnolla nauttimaan Siirtolan kesästä. Kyllä äitiyslomalla on ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti