Päättämisen vaikeudessa apua kaivataan

Ruokapöydän tuolien tilanne on kutkuttanut minua jo hetken aikaa. Paljastinkin tovi sitten, että hankintahaaveissani ovat olleet uudet tuolit. Nykyiset pinnatuolit ovat liian matalat ja toisella puolella pöytää sijaitseva pitkä Pirkka-penkki taas ei palvele meidän tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla. Meillä oli alunperin kaksi pitkää penkkiä, mutta möin tovi sitten toisen penkin uusien tuolien hankintaa silmällä pitäen.

Tykkään yksittäisistä tuoleista ja onhan selkänojallinen tuoli myös mukavampi istua. Teen usein töitä sekä kirjoitan juurikin tätä blogia tämän pöydän ääressä ja senkin takia ergonomia on tärkeää. Ruokapöytä on myös se paikka, jossa istutaan iltaa ja seurustellaan. Meidän kotona ruokailu on muutakin, kuin vain syömistä ja olennaisena osana illallista on kuulumisten vaihto ja pöydän ääressä saatetaan viettää pitkäkin tovi. Ergonomia siis on erittäin tärkeässä roolissa tuolien valinnassa. Toivon tuoleilta myös pitkää ikää. Onhan meidän ruokapöydälläkin ikää mittarissa jo yli 50 vuotta, joten tuoleiltakin vaaditaan kestävyyttä ja laatua, että jaksavat vanhan herran kumppaneina.

Mielessäni on ollut muutamakin eri vaihtoehto, joiden välillä puntaroin. Haasteena on löytää Pirkka-pöydän muotokieleen ja ajan henkeen sopivat tuolit. Pöytä itsessään on todella siro, joten mitkään massiiviset tuolit eivät kumppaneiksi sovellu. Muutenkin suosin kalustevalinnoissa siroja malleja, jolloin ne eivät liikaa tuki tilaa. Ilman täytyy kiertää, katsos :) Vaikka olenkin kierrätyksen kannattaja, niin tällä kertaa olisi tarkoitus ostaa tuolit uutena tai pikemminkin uudistuotantona. Vanhat pinnatuolit ovat ihania ja tyyliin sopivia, mutta ne myös ovat mitoitukseltaan mennyttä aikaa ja auttamatta liian matalia meille.

Sirouden lisäksi toinen ulkonäöllinen kriteeri on väri ja se saisi olla musta. Yksi määrittävä ja hyvinkin tärkeä kriteeri on hinta. Budjetti on rajallinen ja en myöskään rohkene ostaa mitään liian kalliita tuoleja, koska meidän "pikku tuholainen" kasvaa koko ajan ja tuolit tulevat kuitenkin kovaan lapsiperheen kulutukseen. Vaikka designia ostaakin niin käyttötavaroita ne silti ovat ja pieniä kolhuja ei saa harmitella liiaksi. Kunhan ostopäätös on tehty niin voi sitten hiljalleen säästää ja ostaa vaikka tuolin kerrallaan.

1. Isku, Tuoli 50/ 2. Forme, Ton Chair 14  / 3. Forme, Ton Banana / 4.Vepsäläinen, DSR

Ton-tuolien siro muotokieli miellyttää minua kovasti ja valmistajan pitkä historia huonekalualalla tuo myös lisäpisteitä. Varsinkin Banana-tuoli (3.) on palanut verkkokalvoilleni. Valitettavasti täällä Kuopiossa ei ole mahdollista koeistua tuoleja missään. Täytynee siis odottaa seuraavaa Helsingin reissua ja käydä Formessa kylässä. Klassinen wieniläistuoli (2.) on upea ja siitä kiehtoo myös käsinojallinen vaihtoehto, joka olisi todella kaunis pöydän päätyyn. DSR-tuoli (4.) on ollut vuosia haaveenani ja ne olivatkin pitkään toiveissa, mutta jäivät hieman taka-alalle, kun löysin Pirkka-pöydän meille. DSR-tuolista on kuitenkin nykyisin saatavilla myös versio, jossa jalat ovat mustat ja se sopisikin Pirkka-pöydän pariksi huomattavasti paremmin, kuin kromijalkaiset sisarensa. Iskun Tuoli 50 (1.) tuo mieleen kyläkoulut ja sopisi hyvin ajan henkeen. Tämä on kuulemani mukaan kuitenkin melko matala istua, joten se voi sen takia rajautua valinnasta pois.

5. Forme, Ton Ironica / 6. FDS, Normann Copenhagen Knot/ 7. FDS, Muuto Fiber / 8. Isku, Aino

Ton on päässyt haaveissani pitkälle, koska myös tämä kaunis pinnatuoli (5.) on Tonin tuotantoa. Ironican olenkin päässyt jo koeistumaan ja se oli kerrassaan loistava. Iskun pinnatuoli (8.) jatkaa samaa linjaa meillä jo olevien tuolien kanssa. Näissä uudisversioissa olisi mitoitus tuotu tähän päivään, mutta jotenkin tuntuu, että kaipaisin hieman uudistusta. Tuntuu hieman hullulta ostaa aivan sama tuote vain uutena mallina. Knot-tuoli (6.) on silmiä hivelevän kaunis. Se myös alkaa olla budjetin yli, mutta kenties tämä voisi olla sellainen pöydän päätyyn sijoitettava kaunistus. Fiber (7.) on porukan musta hevonen. Jokin tuolissa kiehtoo kovasti ja se voisi luoda upean kontrastin pöydän kanssa.

Onko sinulla kokemusta joistain näistä tuoleista? Mikä olisi sinun mielestä paras kaveri Pirkalle? Mielelläni kuulisin myös uusia ehdotuksia, "Voittajahan" voi löytytä tämänkin porukan ulkopuolelta.

Olen myös ollut aivan hämmentynyt teidän lukijoiden määrästä! Kiitos, että olet täällä <3 Blogin kirjoittaminen tuntuu välillä melko yksinäiseltä puuhalta ja kommenttiboksissa ei kuhinaa ole vielä hirveästi käynyt, mutta ihana huomata, että teitähän on täällä enemmän, kuin olisin osannut arvatakaan. Kiitos siis käynnistä ja tulethan takaisin. Toivottavasti myös jätät käydessäsi kommentin, olisi ihana tietää kuka siellä toisella puolella on. Ja toivon myös kovasti apuja tähän tuolidilemmaan. Keskustelua voi jatkaa myös Facebookin puolella.

Aurinkoista viikonloppua!

- Tiina -

Kuvat lainattu jälleenmyyjien sivuilta.

Konjakin lumoissa

Ruskan värit ovat siirtyneet seinien sisäpuolelle ja tällä hetkellä varsinkin ruskean sävyt näyttävät todella hyvältä. Keittiön pöydälle levitin syksyisen suosikkini, Pentikin syvän sinisen pöytäliinan. Tuo liina kuuluu yhteen pimeiden iltojen ja ruskean lasin kanssa. Arvostan suuresti vanhaa kotimaista lasia ja kaapeista löytyykin erinäisiä kappaleita, joita on vuosien varrella löydetty kirpparilta tai peritty mummulta. Sävyllinen lasi näyttää erityisen hyvältä näin syksyllä ja tuo konjakin ruskea lasi on todella kaunista ja heijastaa upeasti valoa. 

Arvoitukseksi jää kuinka kauan tuo pöytäliina pysyy puhtaana. Pöydän päässä paikkaansa pitävä juniori on melkoinen sottaaja syömistensä kanssa, mutta jospa suuremmilta roiskeilta vältytään tabletin avulla. Olen nyt aikuisiällä ihmetellyt monet kerrat, kuinka äitini on onnistunut pitämään liinat puhtaana. Kun olin lapsi, niin meillä oli aina kangasliina pöydällä. Vahakangasliinoista äitini ei ole koskaan pitänyt, joten niitä ei meillä kotona ole ollut. Jollain ihmeen kaupalla äiti on saanut pidettyä kangasliinat puhtaana vaikka lapset ovat sottaamassa olleetkin. Äitiltä olen myös saanut hyvän vinkin, kuinka puhdistaa roskat liinalta: postikortilla. Kortin kantilla on näppärä pyyhkiä pöytä ja leivänmurut ym lähtevät kätevästi liinalta. Suosittelen kokeilemaan, on tehokas konsti! 

Haaveilen tällä hetkellä pellavaisesta pöytäliinasta, mutta kuten kuvista näkyy, niin olen todella laiska silittäjä. Toisaalta sellainen super-ryttyinen pöytäliina voisi olla aika makea.. Vai mitä olet mieltä? Olen myös pikkuhiljaa alkanut lämpiämään kerniliinoille. Äitiltä periytynyt vahakangaskammo alkaa haihtua yhtä matkaa, kun Poju kasvaa. Ensi talven hankinta varmaan onkin sitten vahakangasliina. Ei pitäisi kyllä koskaan sanoa, ei koskaan :D Näin ne haaveet boheemeista pellavaliinoista muuttuu arkisiksi kerniliinoiksi.

Sunnuntain muutoksia

Sunnuntai. 

Peikonlehti otti hatkat ja muutti olohuoneeseen. Taisi makuuhuoneen hämäryys ja seuranpuute olla kuitenkin liian kova pala purtavaksi. Toivotaan, että olohuoneessa viihdytään paremmin ja onhan täällä enemmän tilaa röyhistellä suuria lehtiään ja oikoa pitkiä varsiaan. Löytyypä meidän kukkanurkkauksesta myös melkoisesti seuraakin. Jospa seura, valo ja uusi ympäristö saisi kasvin jälleen kukoistamaan.

Tuo marmoroitu ruukku on kyllä vienyt sydämeni! Se on jännittävä ja joka suunnasta katsoen hieman erilainen. Taitaakin nuo valkoiset ruukut päätyä kirpputori-listalleni, koska näitä tekisi mieli tehdä lisää. Pidättekö te muut sellaista listaa, jossa on ne tuotteet, joita varten kirpputoreilla pitää silmänsä aina auki?

Sohvankääntötemppu

Syksy ja pimenevät illat ovat erittäin tervetulleita tähän talouteen. Syksyn tullen terassin rottinkituolit muuttavat sisätiloihin pakkaselta suojaan. Nämä Parolan rottingin kaunottaret ovat majailleet meillä jo muutaman talven ja niiden ansiosta odottelen syksyä aina erityisen kovasti. Tuntuu, että koko olohuoneen tunnelma muuttuu kertaheitolla, kun tuolit kantaa sisälle. Rottinki tuo pehmeyttä ja tietynlaista kotoisuutta. Myös matto vaihtuu sesongin mukana ja ruskean sävyinen mattomme tuo hieman itämaista vivahdetta, joka sopii mielestäni syksyn mystisiin ja pimeisiin iltoihin.

Talven tullet tuolit saavat syliinsä lampaantaljat ja niistä tulee täydelliset pesät mihin käpertyä, kun viluttaa. Niiden kumppaneiksi sopivat täydellisesti villasukat ja tuhti punaviini. Tällä hetkellä tuoleissa on vielä häivähdys kesän tuoksua ja muistot aurinkoisista päivistä ja valoisista illoista kulkevat tuolien mukana. Toinen tuoleista jäi vielä terassille ja saakin olla siellä vielä niin kauan, kuin aurinkoisia päiviä riittää.

Moni on ihmetellyt kuinka hyvät nämä ovat istua. Täytyy myöntää, että itsekin hämmästyin ensimmäisellä istumalla. Vaikka rottinki on materiaalina kova, niin loistavan muotonsa ansiosta tuolit ovat todella miellyttävät istua ilman mitään pehmusteitakaan. Tuolin vieressä sijaitsevat ansaitsemallaan paikalla keskeneräiset neuletyöt. Joulun lähestyessä saan armottoman neuloosin (=neulomisvimman) ja pukinkonttiin valmistuu vähintään parit villasukat. Joulun jälkeen neuloosi katkeaa, kuin seinään ja puikot odottelevatkin sijoillaan seuraavaa innostusta.

Istuskelin tänään olohuoneessa ja ihmettelin kotiamme, kun sitä katseli hieman eri vinkkelistä. Huomaan, että siinä onkin juju miksi järjestyksen vaihtamisesta tykkään. Omaa kotiaan katsoo aina eri silmin, kun kuvakulma vaihtuu. Jos sohva sijaitsee aina samalla paikalla, niin voi olla, että kuvakulmiin jää tavallaan jumiin. Tutut kulmat näyttävät raikkailta ja niistä näkee kenties jälleen uuden puolen, kun niitä katselee hieman eri suunilta.

Polte järjestyksen vaihtoon hiipii minuun aina varkain. Ensiksi makustelen poltetta kielen päällä ja mietin vaivihkaa uutta sohvan paikkaa. Sitten mietin, mihin huonekalu, joka on sohvan tilalla mahtuisi. Tästä rumba etenee ja pian huomaankin, että ajattelen odottavani kunnes siippa saapuu kotiin. Tuntia myöhemmin olenkin päättänyt, että minäpä siirrän nämä itsekseni: onhan sitä ennenkin pärjätty. Muutosvimman suuruudesta kertonee se, että äitiysloman alkajaisiksi tein saman projektin. Sillä kerralla mies ei ollut kovin ymmärtäväinen, kun saapui kotiin. Lupasin pyhästi, etten enää raskaana siirtele tavaroita.

Rakastan sitä tunnetta, kun kaikki koriste-esineet on karsittu paikoiltaan ja matto rullattu tieltä. Huonekaluille alkaa mielessään löytää uusia sijainteja ja näin palapeli rakentuu pala palalta. Välillä otan kupposen kahvia ja istahdan aloilleni katsomaan tilaa uudelta kantilta. Lopulta kaikki suuret palat ovat löytäneet omille sijoilleen ja samalla on tullut siivottua koko tila listoja myöten. Viimeiseksi pääsen pienempien tavaroiden kimppuun ja huone saa viimeisen silauksensa.  Nyt meidän olohuone on valmis syksyyn.

Puuttuva palanen

Olohuoneessa on vihdoin muutama puuttuva palanen loksahtanut kohdalleen. Tyhjä seinä on häirinnyt silmääni, mutta en ole myöskään halunnut laittaa siihen mitään väliaikaisratkaisua. Olen sinnikkäästi odottanut, että se täydellinen juttu löytyy ja nyt se on vihdoin löytynyt. Olin toivonut avohyllyjä olohuoneeseen ja mielessäni oli pitkään klassinen String-hylly. Sille on kuitenkin käynyt ikävästi niin, että näen sitä joka paikassa ja tämän vuoksi toivoin, että löytäisin meille jotain muuta.

Bongasin House Doctorin Apart-hyllynkannattimet ensimmäistä kertaa Rautatieläistalosta ja ne veivät välittömästi sydämeni. Kuinka simppelit, sirot ja kauniit. Ja mikäpä näiden kaveriksi sopisi paremmin, kuin se rakastamani vaneri. Helsingin reissulta nappasin kannakkeet mukaani ja eteisen kaappiprojektista jäi sopivasti myös vaneria tähteeksi, joten hyllyt saatiin vihdoin seinälle. Täytyy kyllä sanoa, että pidän niistä todella paljon ja messinkiset kannakkeet ovat nostattaneet pienoista messinkimaniaa täällä suunnassa. Kolahtaako messinki sinuunkin?

Edullinen löytö lelusäilytykseen

Tein hiljattain edullisen löydön, joka meillä toimii tällä hetkellä lelukorina. Leluja onkin kasvava määrä, joten suurempi säilytin tuli tarpeeseen. Vauva ei vielä niinkään paljon leluja kaipaa, mutta yritän kovasti petrata tätinä ja siskon pojillekin meiltä tietysti leluja löytyy.

Kori sopisi erittäin hyvin myös pyykkikoriksi tai vaikkapa eteiseen. Kangas on sisältä vahapintaista, joten se ei pienistä roiskeista varmaankaan säikähdä. Kori löytyi Tigerista, tuolta nykyajan krääsätaivaasta, jossa voi törmätä mitä ihmeellisempiin tavaroihin ja välillä myös loistaviin sisustuslöytoihin. Hintaa korilla oli 8 euroa. Plussaa oranssista tehosteväristä, jota on käytetty rivoissa ja pohjassa. Tiina tykkää :)

DIY: kattolampun uudistus

Viime viikolla kerroin, että kolmas kirppisaarteeni oli melkoinen löytö. Pohjustetaanpa tarinaa sen verran, että olen jo pidempään ollut tyytymätön meidän valaistusratkaisuihin. Minulla on useita valaisinhimotuksia, mutta valitettavasti makuni on aivan liian kallis, joten niihin ei budjetti tällä erää taivu. Olenkin siis aktiivisesti pitänyt silmäni auki edullisimmille vaihtoehdoille ja, kun tämän kaunokaisen näin SPR:n Kontissa ja hintalapussa komeili 6€ niin kaupat oli sinetöity. Näin heti millainen potentiaali tässä valaisimessa piilee ja pienellä kunnostamisella siitä saisi täydellisen kumppanin meidän Pirkka-pöydälle.

Alunperin valaisin oli väriltään myrkynvihreä ja valkoinen. Kupariset osat hohtivat kauniisti ja niitä tarkemmin tutkittuani selvisi, että kyseessä on ihan oikea kupari, eikä mikään pinnoitettu metalli. Myrkynvihreä väri oli oikeastaan aika kaunis ja olisin sen voinut pitääkin alkuperäisessä asussaan, mutta maali oli saanut kolhuja ja näin ollen kaipasi maalausta.

 

Purin valaisimen osiin ja putsasin kaikki osat kunnolla. Samalla pystyy hyvin kartoittamaan kunnostustarpeet ja suunnittelemaan lopputulosta. Päätin, että valaisin maalataan uudelleen mattavalkoisella ja -mustalla. Samalla myös johto vaihdetaan mustaan ja kattokuuppa kaipaa myös maalia pintaansa. Olin sopivasti lähdössä käymään Siirtolassa ja tämä projekti lähtikin matkaseuraksi. Isäni on sähköasentaja, joten lampun sähkötyöt sain siinä samassa teetettyä turvallisesti.

Maalaamiseen käytin spray-maaleja ja useilla ohuilla kerroksilla lopputuloksesta tulikin oikein hyvä. Spray-maalaamisessa tärkeintä on maltti. Liialla hosumisella ja liian monia kerroksia kiireessä maalaamalla saa aikaan melko varmasti valumia. Joten malta odottaa, että entinen maalikerros ehtii kuivua.

Ja tältä se lopputulos sitten paikalleen asennettuna näyttää

 

 

DIY-kustannukset:

- valaisin 6 €

- spraymaalit 9 €

- uusi johto 1,50 €

Oliko tuunaus onnistunut?

Kirppisaarteita

Olen innokas kirpputoreilla kävijä. Sisustukseen tulee luonnostaan kerroksellisuutta, kun tavaroita löytää eri aikakausilta ja hyvinkin pienellä rahalla voi löytää tämänkin hetken trendikkäimmät tuotteet. Kesä on ollut tähän mennessä kerrassaan loistokas mitä tulee kirppislöytöihin. Välillähän käy niin, että pitkiin aikoihin ei löydy yhtikäs mitään. Toisinaan taas kirppistuuri iskee monta kertaa peräjälkeen.

 

Olohuoneen esittelyn yhteydessä vilahtikin jo kuva marmorisesta tarjottimesta. Olen ollut vähän hitaasti lämpiävä marmorille.  Eniten pidän mustasta tai vihreästä marmorista. Törmäsin kuitenkin Kontissa tähän marmoritarjottimeen ja  hintalapussa komeileva 2,50€  teki viimeisen silauksen. Tarjotin lähti siis kokeiluun ja kyllä tälle käyttöä löytyy ainakin keittiön puolella.

 

Toisen kauniin löydön tein Vuokatin kirpputorilta. Yleensä tiedän välittömästi, kun jonkin tuotteen näen, että tämän minä haluan ja tämä meille sopii. Tätä jäin kuitenkin pohtimaan ja kotimatkalla täytyi koukata vielä kirpparin kautta ja onneksi se siellä oli. Musta keraaminen pullo on kaunis vaasina ja ihan sellaisenaankin. Tämä on epäilemättä niitä matkamuistoja, joita ulkomailta ostetaan ja jotka eivät sitten oikein kotiin sovikaan. Onneksi tämä nyt löysi tiensä meille ja se kyllä mielestäni sopii täydellisesti meidän kotiin. Tätä kuvaa katsoessani en kyllä voi ymmärtää miten en tätä heti mukaani napannut! Onkohan minun kirpparisilmä vähän ruosteessa...?

Kolmas löyty ansaitsee ihan oman postauksen. Siihen pääsin myös soveltamaan tee-se-itse-taitoja. Luvassa siis DIY-postaus!

Käytkö sinä kirpputoreilla? Mikä on paras löytösi?

Meidän kotona, osa 1: Olohuone

Meidän kotona-juttusarjassa esittelen meidän kodin. Aloitammekin tällä kertaa meidän kodin keskiöstä, olohuoneesta.

Olohuone ja keittiö ovat meillä yhtenäistä tilaa, jonka jakaa saareke. Olohuoneen puolella järjestys vaihtuu tiuhaan ja tämän hetkinen järjestys on ollut kuukauden päivät. Kesän mittaan se epäilemättä tulee vielä muuttumaan. Huonekaluhankinnoissa olemme pyrkineet siihen, että kalusteet kävisivät useaan eri käyttötarkoitukseen sekä eri huoneisiin. Sohvallekin on olohuoneessamme monta eri paikkaa, joten järjestystä voi huoletta pyöritellä mielen mukaan. Sohvassa on irrallinen divaani, joten se on helposti muokattavissa kulmasohvasta perinteiseksi 3-istuttavaksi sohvaksi, jossa on erillinen rahi.

Sohvapöydällä on hauska tarina. Enoni on tehnyt sen aikanaan koulun puukäsitöissä. Pöydässä on ollut viilupinta, joka oli pahasti kärsinyt mökkielämässä. Myöhemmin pöytälevy oli vielä maalattu valkoiseksi. Kaksi vuotta sitten minulla oli käynnissä kuumeinen sohvapöydän etsintä ja hakusessa olikin 50-lukua henkivä siro sohvapöytä. Mökkeillessä tämä pöytä pistikin liiterissä silmään ja alkoi kunnostusurakka. Vanhat maalit poistettiin ja samalla myös vaurioitunut viilupinta poistettiin. Pintaansa pöytä sai mustan petsin ja nyt se on palvellut meitä ansiokkaasti. Nyt kuitenkin tuntuu, että pöytä hieman hukkuu tuohon tummaan sohvaan ja tekisikin vähän mieli hioa petsit pois ja jättää pöytä koivupinnalle. Lieneekö myös kesän valolla osansa pohdinnoissa, koska tällä hetkellä kaikki vaalea ja raikas näyttää silmään erityisen hyvältä! Pöydällä komeilee muuten Marimekon kassin sisältöä, josta vähän viime viikolla vinkkasin.

Tällä hetkellä olen aivan hullaantunut viherkasveista. Kevään mittaan on tullut hankittua puolen kymmentä kasvia ja tuo senkin päällä majaileva palmu on suosikkini. Se tuo välittömästi lomafiilistä. Tällä hetkellä puntaroin eri vaihtoehtojen välillä, mitä laittaisin tuohon seinälle. Valkoinen suuri seinäpinta tuntuu hieman tyhjältä ja olenkin suunnnitellut sohvan yläpuolelle amppeleita tai siroja seinähyllyjä. Uuteen asuntoon muuttaessa on käynyt se perinteinen, ettei seiniä millään raskisi rei'ittää. Tämän vuoksi sitä onkin harkinnut hyvin tarkkaan mitä seiniin raskii kiinnittää. Viikonlopun Helsingin reissu onneksi toi lisäpotkua tähän projektiin ja seinälle on nyt vihdoin tulossa uutta. Odotelkaas vaan..

On tärkeää, että tavaroilla ja huonekaluilla on oma tarinansa. Lipaston päällä kunniapaikallaan ylväänä oleileva Iittalan Leimu-valaisin on häälahja vanhemmiltani. Sohvan vieressä sijaitseva tarjoilupöytä taas hankittiin häälahjaksi hankitulla lahjakortilla. Sohvamme hankittiin meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin ja onkin meidän ensimmäinen suuri yhteinen hankinta. 

Tärkein esine meidän olohuoneessa on kuitenkin keinutuoli. Se on mummuni entinen ja minulle erittäin rakas. Mummu oli äärimmäisen tärkeä ihminen elämässäni ja minusta on ihanaa, että hänestä on säilynyt konkreettinen muisto meidän kotona. Nyt voin kiikutella siinä meidän pienen pojan kanssa ja hyräillä, ihan niin kuin muistan mummon aina hyräilleen.

Tv sijaitsee sohvan vastaisella seinällä. Meillä tv kuuluu olohuoneeseen ja se onkin sellainen välttämätön "rumilus" kaiuttimineen. Vauvan  myötä olohuoneeseen on muuttanut myös leluja ja sitteri. Tällä hetkellä lelut majailevat omissa koreissaan ja pidän varsinkin tuosta pärekorista. Niitä voisikin hankkia kesän mittaan torilta muutaman lisää. Muutoinkin lelujen säilytystä täytyy alkaa miettimään. Niiden määrä, kun on tästä eteenpäin vain kasvamaan päin.

Miltä meidän olkkari näyttää? Onko hyviä vinkkejä lelujen säilytykseen?

Uutta Marimekkoa kotiin!

Sain mieheltäni lahjaksi lahjakortin Marimekkoon. Koko kevään olen hypistellyt uutuuksia ja pohtinut mihin sen käyttäisin. Vihdoin löysin juuri ne oikeat jutut meille.. Lisää kuvia tuloillaan!

Kolahtaako Marimekko sinuun ja löytyykö kotoasi Marimekkoa?

Oi ihana toukokuu!

Nyt oli aivan pakko siteerata tuota nostalgista tv-sarjaa otsikon muodossa. Tämä toukokuu jää kyllä mieleeni elämäni ihanimpana. Äitiysloma on näyttänyt parhaat puolensa ja tunnen olevani todella onnekas, kun saan päivisin nauttia näistä upeista keleistä. Poju on ihanassa iässä ja hänkin nauttii lämpimistä ulkoilupäivistä. Pojun suosikkipuuhaa onkin terassin varjoisassa paikassa sitterissä kölläily. Päivystyspaikalta näkee hyvin äidin puutarhapuuhailut. Poju oppii joka päivä uusia taitoja ja tuntuukin, että hän kasvaa aivan hurjaa tahtia. Välillä mieli haikenee, kun pelkää ajan nopeata kulkua. Tällä vauhdilla meidän vauva on pian jo taapero. Toisaalta taas odottaa innolla mitä hän seuraavaksi oppii ja kuinka hän koko ajan kommunikoi enemmän omalla kielellään.

Toinen suuri harppaus tapahtui eilen, kun Pojulle asennettiin pinnasänky sivuvaunuksi meidän sängyn viereen. Poju on tähän asti nukkunut vaunuissaan ja yöllä olen siirtänyt hänet viereeni nukkumaan, kun nälkä on yllättänyt. Nyt vaihdoin makuuhuoneen järjestystä ja pinnasänky muutti viereeni. Yö kului oikein hyvin ja poju viihtyi omassa vaunussaan. Aamulla pinniksestä tirkisteli iloinen vesseli.

Puutarha on ottanut ennätyksellisen kasvustartin tähän kesään. En muista koska toukokuu olisi ollut näin aurinkoinen ja myös kasvit ovat tämän huomanneet. Perennat ovat nousseet hienosti ja osa jo ilahduttaa minua kukinnollaan. Tässä kuussa olemmekin grillanneet, ruokailleet ja viettäneet aikaa ennätyksellisen paljon terassilla.

Innostuin myös laittamaan kesäkukkia. Meidän takapihalle paistaa aurinko koko päivän, joten kesäkukat meinaavat väkisin kärsiä kuivuudesta ja lopulta kuihtuvat, kun olemme mökkeilemässä. Nyt kuitenkin tein itse altakastelujärjestelmän kesäkukkaruukkuihin. Toivotaan, että järjestelmä toimii ja saamme nauttia kesäkukkien loistosta koko kesän ajan. Mikäli projekti onnistuu niin jaan vinkit myös täällä.

Terassilla "elely" on saanut myös sisustuskärpäsen surraamaan terassin puolella. Tällä hetkellä toivelistalla on uusi matto terassille sekä pieni sivupöytä rottinkituoleille. Parolan rottingin tuolit ovat täydelliset istua ja kaipaavat rinnalleen pientä pöytää, johon kahvikupponen laskea.

Olisiko sinulla hyviä ehdotuksia mistä lähteä terassimattoa ja pikkupöytää metsästämään?

Vihreää sisustukseen

Nyt on oikea hetki lähteä ulkoilemaan ja noutaa ilmainen kimppu kotia koristamaan. Puut ja pensaat ovat nyt kauneimmillaan ja versovat oksat ovat todella kauniita vaasissa. Nupuillaan olevat kukinnot puhkeavat sisällä pian kukkaan ja huumaava tuoksu leviää kotiin. Kesä on taas askeleen lähempänä.. 

Minä poimin aamulenkiltä mukaani vadelmanoksia, jotka kasvattavat lehtiään silmissä ja kurkottelevat niitä kohti aurinkoa. 

Onko parempaa syytä lenkkeilylle, kuin kukkien keruu?