Olohuoneen uudet sävyt

Koti on kaivannut kipeästi muutosta ja olenkin täällä kertonut muutoksenkaipuustani useaan otteeseen. Vuodelle 2017 lueteltujen sisustushaaveiden ykkössijaa pitikin olohuoneen seinien maalaus. Valkoinen ja harmaa saivat väistyä ja vaikka kovin kauniit ja ajattomat aiemmat sävyt olivatkin, niin muutosta kaivattiin todella kipeästi. Liekö syynä tämä kotiäitiys vai mikä, mutta viettäessäni kotona valtaosan päivästäni huomaan, että kaipaan tiheämmin muutosta kuin ennen. Seinien maalaaminen alkoikin tuntua parhaalta ja suurimmalta muutokselta, minkä nykyinen budjetti huomioiden olisi mahdollista tehdä. 

Uusi vuosi onkin lähtenyt mitä parhaimmin käyntiin, koska voin ylpeänä sanoa, että listan ensimmäisen kohdan voi nyt vetää yli! Olohuoneen seinät saivat viikonloppuna väriä ylleen ja voi kuinka olenkaan rakastunut. Tuntuu, että kaikki kalusteemmekin näyttävät aivan uudelta tummemmassa ympäristössään. Olohuoneesta tuli myös paljon tunnelmallisempi, kun seinien sävy tummeni. Sävyksi valikoitui Tikkurilan Nefriitti, jonka vihertävänharmaa sävy näyttää erilaiselta joka päivä. Keskipäivän kuulaassa valossa seinät hehkuvat lempeän vihertävinä ja illan hämärtyessä ne alkavat näyttää harmaampia puoliaan. 

Olen myös huomaamattani tuonut hieman sitä kuuluisaa hyggeä meidänkin kotiin: torkkupeitot, lampaantaljat ja pehmeää beigeä. Hiekkainen beige on tullut olohuoneeseemme maton muodossa. Vaalea matto tuo raikkautta ja vaikka kovasti rakastankin vahvasti kuvioituja mattoja, niin täytyy myöntää, että tämä hillitty ja kuvioton matto on tähän hetkeen kerrassaan täydellinen. Beige ja harmaa ovat myös yhdistelmänä erittäin kaunis ja klassinenkin yhdistelmä. Täydentävät mukavasti toisiaan ja beige sitoo olohuoneemme sävyt hyvin yhteen. 

Sisustuksen valokuvaaminen on kyllä melkoisen kinkkistä. Jos eivät linjat ole vinossa, niin jostain kulmasta pilkottaa vähintäänkin likaiset sukat tai leluvuoret. Myös valojen päällä pitäminen on selkeästikin makukysymys, Tuo Leimu on kerrassaan upea livenä, mutta ainakaan minun valokuvaustaidoilla ei sen upeutta näihin kuviin välity. Mitä olet mieltä, onko valaisimet parhaimmillaan kuvissa valot päällä vai pois? Entäs seinän sävy, hitti vai huti?

Sohvankääntötemppu

Syksy ja pimenevät illat ovat erittäin tervetulleita tähän talouteen. Syksyn tullen terassin rottinkituolit muuttavat sisätiloihin pakkaselta suojaan. Nämä Parolan rottingin kaunottaret ovat majailleet meillä jo muutaman talven ja niiden ansiosta odottelen syksyä aina erityisen kovasti. Tuntuu, että koko olohuoneen tunnelma muuttuu kertaheitolla, kun tuolit kantaa sisälle. Rottinki tuo pehmeyttä ja tietynlaista kotoisuutta. Myös matto vaihtuu sesongin mukana ja ruskean sävyinen mattomme tuo hieman itämaista vivahdetta, joka sopii mielestäni syksyn mystisiin ja pimeisiin iltoihin.

Talven tullet tuolit saavat syliinsä lampaantaljat ja niistä tulee täydelliset pesät mihin käpertyä, kun viluttaa. Niiden kumppaneiksi sopivat täydellisesti villasukat ja tuhti punaviini. Tällä hetkellä tuoleissa on vielä häivähdys kesän tuoksua ja muistot aurinkoisista päivistä ja valoisista illoista kulkevat tuolien mukana. Toinen tuoleista jäi vielä terassille ja saakin olla siellä vielä niin kauan, kuin aurinkoisia päiviä riittää.

Moni on ihmetellyt kuinka hyvät nämä ovat istua. Täytyy myöntää, että itsekin hämmästyin ensimmäisellä istumalla. Vaikka rottinki on materiaalina kova, niin loistavan muotonsa ansiosta tuolit ovat todella miellyttävät istua ilman mitään pehmusteitakaan. Tuolin vieressä sijaitsevat ansaitsemallaan paikalla keskeneräiset neuletyöt. Joulun lähestyessä saan armottoman neuloosin (=neulomisvimman) ja pukinkonttiin valmistuu vähintään parit villasukat. Joulun jälkeen neuloosi katkeaa, kuin seinään ja puikot odottelevatkin sijoillaan seuraavaa innostusta.

Istuskelin tänään olohuoneessa ja ihmettelin kotiamme, kun sitä katseli hieman eri vinkkelistä. Huomaan, että siinä onkin juju miksi järjestyksen vaihtamisesta tykkään. Omaa kotiaan katsoo aina eri silmin, kun kuvakulma vaihtuu. Jos sohva sijaitsee aina samalla paikalla, niin voi olla, että kuvakulmiin jää tavallaan jumiin. Tutut kulmat näyttävät raikkailta ja niistä näkee kenties jälleen uuden puolen, kun niitä katselee hieman eri suunilta.

Polte järjestyksen vaihtoon hiipii minuun aina varkain. Ensiksi makustelen poltetta kielen päällä ja mietin vaivihkaa uutta sohvan paikkaa. Sitten mietin, mihin huonekalu, joka on sohvan tilalla mahtuisi. Tästä rumba etenee ja pian huomaankin, että ajattelen odottavani kunnes siippa saapuu kotiin. Tuntia myöhemmin olenkin päättänyt, että minäpä siirrän nämä itsekseni: onhan sitä ennenkin pärjätty. Muutosvimman suuruudesta kertonee se, että äitiysloman alkajaisiksi tein saman projektin. Sillä kerralla mies ei ollut kovin ymmärtäväinen, kun saapui kotiin. Lupasin pyhästi, etten enää raskaana siirtele tavaroita.

Rakastan sitä tunnetta, kun kaikki koriste-esineet on karsittu paikoiltaan ja matto rullattu tieltä. Huonekaluille alkaa mielessään löytää uusia sijainteja ja näin palapeli rakentuu pala palalta. Välillä otan kupposen kahvia ja istahdan aloilleni katsomaan tilaa uudelta kantilta. Lopulta kaikki suuret palat ovat löytäneet omille sijoilleen ja samalla on tullut siivottua koko tila listoja myöten. Viimeiseksi pääsen pienempien tavaroiden kimppuun ja huone saa viimeisen silauksensa.  Nyt meidän olohuone on valmis syksyyn.