Niin siinä kävi. Sormiruokailu ja likaantuvat pöytäliinat. Tervetuloa vahakangas!
Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Pätee varmasti monessa muussakin, kuin sisustuksessa. Näin kahden viikon kokemuksella on jo sanottava, että onhan tuo vahakangas aika näppärä. Suitsait pyyhkiytyy tahrat pois ja liina pöydällä tuo kotoisaa tunnelmaa. Syvät sävyt sopivat hyvin pimeisiin ja tunnelmallisiin iltoihin ja ei tuo keskipäivän auringossakaan hullummalta näytä. Etsinnässä oli hillitty kuvio, joka sopisi vuoden ympäri. Vahakangas on arkisista asioista arkisin, joten juhlaliinoissa voi sitten puuvillalla ja väreillä koreilla.
Onni on Marimekon kangastarjoukset ja mies, joka sanoo, että nyt mennään. Kuosi oli rakkautta ensi silmäyksellä. Uusi Marimekko sävyineen ja kuoseineen kyllä iskee ja lujaa. Kauden mallistossa on
useita herkkuja, joille sydämeni sykkii. Jospa tämä liina on alkusoittoa Marimekon rantautumisesta meidän kotiin. Tarkkasilmäiset saattavatkin huomata toisenkin Marimekon herkun olkkarin puolelta.
Täytynee alkaa
kirjoittaa Joulupukille. Josko tontut tietäisivät pakata muutaman
paketin Marimekolta minullekin. Sykkiikö sinun sydän Marimekolla ja
mitä mieltä olet vahakankaista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti