Meidän kotona, osa 1: Olohuone

Meidän kotona-juttusarjassa esittelen meidän kodin. Aloitammekin tällä kertaa meidän kodin keskiöstä, olohuoneesta.

Olohuone ja keittiö ovat meillä yhtenäistä tilaa, jonka jakaa saareke. Olohuoneen puolella järjestys vaihtuu tiuhaan ja tämän hetkinen järjestys on ollut kuukauden päivät. Kesän mittaan se epäilemättä tulee vielä muuttumaan. Huonekaluhankinnoissa olemme pyrkineet siihen, että kalusteet kävisivät useaan eri käyttötarkoitukseen sekä eri huoneisiin. Sohvallekin on olohuoneessamme monta eri paikkaa, joten järjestystä voi huoletta pyöritellä mielen mukaan. Sohvassa on irrallinen divaani, joten se on helposti muokattavissa kulmasohvasta perinteiseksi 3-istuttavaksi sohvaksi, jossa on erillinen rahi.

Sohvapöydällä on hauska tarina. Enoni on tehnyt sen aikanaan koulun puukäsitöissä. Pöydässä on ollut viilupinta, joka oli pahasti kärsinyt mökkielämässä. Myöhemmin pöytälevy oli vielä maalattu valkoiseksi. Kaksi vuotta sitten minulla oli käynnissä kuumeinen sohvapöydän etsintä ja hakusessa olikin 50-lukua henkivä siro sohvapöytä. Mökkeillessä tämä pöytä pistikin liiterissä silmään ja alkoi kunnostusurakka. Vanhat maalit poistettiin ja samalla myös vaurioitunut viilupinta poistettiin. Pintaansa pöytä sai mustan petsin ja nyt se on palvellut meitä ansiokkaasti. Nyt kuitenkin tuntuu, että pöytä hieman hukkuu tuohon tummaan sohvaan ja tekisikin vähän mieli hioa petsit pois ja jättää pöytä koivupinnalle. Lieneekö myös kesän valolla osansa pohdinnoissa, koska tällä hetkellä kaikki vaalea ja raikas näyttää silmään erityisen hyvältä! Pöydällä komeilee muuten Marimekon kassin sisältöä, josta vähän viime viikolla vinkkasin.

Tällä hetkellä olen aivan hullaantunut viherkasveista. Kevään mittaan on tullut hankittua puolen kymmentä kasvia ja tuo senkin päällä majaileva palmu on suosikkini. Se tuo välittömästi lomafiilistä. Tällä hetkellä puntaroin eri vaihtoehtojen välillä, mitä laittaisin tuohon seinälle. Valkoinen suuri seinäpinta tuntuu hieman tyhjältä ja olenkin suunnnitellut sohvan yläpuolelle amppeleita tai siroja seinähyllyjä. Uuteen asuntoon muuttaessa on käynyt se perinteinen, ettei seiniä millään raskisi rei'ittää. Tämän vuoksi sitä onkin harkinnut hyvin tarkkaan mitä seiniin raskii kiinnittää. Viikonlopun Helsingin reissu onneksi toi lisäpotkua tähän projektiin ja seinälle on nyt vihdoin tulossa uutta. Odotelkaas vaan..

On tärkeää, että tavaroilla ja huonekaluilla on oma tarinansa. Lipaston päällä kunniapaikallaan ylväänä oleileva Iittalan Leimu-valaisin on häälahja vanhemmiltani. Sohvan vieressä sijaitseva tarjoilupöytä taas hankittiin häälahjaksi hankitulla lahjakortilla. Sohvamme hankittiin meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin ja onkin meidän ensimmäinen suuri yhteinen hankinta. 

Tärkein esine meidän olohuoneessa on kuitenkin keinutuoli. Se on mummuni entinen ja minulle erittäin rakas. Mummu oli äärimmäisen tärkeä ihminen elämässäni ja minusta on ihanaa, että hänestä on säilynyt konkreettinen muisto meidän kotona. Nyt voin kiikutella siinä meidän pienen pojan kanssa ja hyräillä, ihan niin kuin muistan mummon aina hyräilleen.

Tv sijaitsee sohvan vastaisella seinällä. Meillä tv kuuluu olohuoneeseen ja se onkin sellainen välttämätön "rumilus" kaiuttimineen. Vauvan  myötä olohuoneeseen on muuttanut myös leluja ja sitteri. Tällä hetkellä lelut majailevat omissa koreissaan ja pidän varsinkin tuosta pärekorista. Niitä voisikin hankkia kesän mittaan torilta muutaman lisää. Muutoinkin lelujen säilytystä täytyy alkaa miettimään. Niiden määrä, kun on tästä eteenpäin vain kasvamaan päin.

Miltä meidän olkkari näyttää? Onko hyviä vinkkejä lelujen säilytykseen?