torstai 23. kesäkuuta 2016

Helsinkiin vauvan kanssa

 

Vietimme kesäisen viikonlopun Helsingissä Pojun kanssa. Pojulle tuli matkan aikana viisi kuukautta täyteen ja hän sanelikin hyvin pitkälti matkan kulkua. Matkat taittuivat näppärästi raiteilla, kun hyppäsimme junaan torstaina ja kotiuduimme maanantaina. Helsingistä löytyi muutama uusi paikka, joista ajattelinkin vinkata teille tulevan kesän reissuja varten. Ja nämä paikat ovat varsinkin vauvan tai lasten kanssa matkatessa mukavat kohteet piipahtaa. Kaikki paikat sijaitsevat Senaatintorin ja kauppatorin lähimaastossa, joten niihin on helppo poiketa vaikkapa saman päivän aikana.


Brunssille tai kahvitteluhetkiin: Cafe Köket, Kiseleffin talossa Senaatintorin laidalla

Ystäväni oli varannut meille lauantaiksi brunssin Cafe Köketistä. Köket yllätti erittäin positiivisesti kauniilla sisustuksellaan sekä historiallisella miljööllään. Cafe Köket sijaitsee Kiseleffin talossa joka on jo itsessään näkemisen arvoinen paikka. Sisustuksessa oli panostettu kauniisiin Marimekon tekstiileihin ja upeisiin kalusteisiin. Tunnelma oli erittäin rento ja kotoisa.  Brunssin erikoisuus ovat vohvelit, joita voi paistaa itse ja täyttää haluamillaan täytteillä. Tämä on varmasti varsinkin lasten mieleen.

Köketissä oli huomioitu lapset erinomaisesti. Tilasta löytyi lapsille oma leikkinurkkaus ja eteistiloista vaunuparkki. Lastenvaunuja ei paloturvallisuussyistä saanut tuoda kahvilaan, mutta eteisessä oli varattu niille runsaasti tilaa. Lastenhoitohuoneita löytyi kahdesta kerroksesta ja hoitohuoneet oli varustettu vaipoin. Köketissä järjestetään arkisin baby-brunsseja, jotka kuulostavat kyllä todella kivalta idealta. Jospa Kuopioonkin saataisiin vastaavaa toimintaa.
 

Torikortteleiden lasten kesäpiha 

Poikkesimme  Torikortteleiden sisustusputiikkeihin matkalla Kökettiin. Silmiini pisti hiekkalaatikko ja erilaiset leikkipaikat. Torikortteleiden sisäpiha onkin tänä kesänä valjastettu lasten käyttöön. Harmikseni en hoksannut napata kuvia, mutta tässä ehdoton vinkki teille ketkä matkaatte Helsinkiin isompien lasten kanssa. Kesäpihalle voi tulla omien eväiden kanssa ja päästää lapset leikkimään. Samalla voi itse nauttia kahvit sisäpihan terasseille. Onneksi kännykän muistiin tallentui kuitenkin kuva ständistä, josta selviää kaikki oleellinen.


Museum of Broken Relationships 

Helsingin kaupunginmuseon tarjoama näyttely oli sisällöltään erittäin mielenkiintoinen ja sisäänpääsyn ollessa ilmainen ei kannata turhaan keksiä tekosyitä miksi ei tällä kertaa museoon lähtisi. Aihe tuskin jättää ketään kylmäksi ja suosittelen näyttelyä varsinkin niille, joilla taide ei ole ensimmäisenä listalla, kun nähtävyyksiä pohditaan. Omakohtaiset tarinat ja muistoesineet eroista olivat sekä sydäntä riipaisevan koskettavia, että hersyvän hauskoja. 


Kaupunginmuseon Lounge oli vauvan kanssa matkaavalle oikea keidas. Täällä oli rauhallista hoitaa ruokailut ja samalla äiti sai ihastella kaunista arkkitehtuuria ja upeaa tilasuunnittelua. Suosittelen!

 

 

Viimeinen kuva on Loungen seinästä ja sen upeasta seinämaalauksesta. Tälläinen tekisi mieli maalata omaankin kotiin. Tämä olisi todella näyttävä pienen rahan idea.

Onko sinulla hyviä vinkkejä Helsinkiin?

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

SATOA GOES WILD

Viime viikolla Kuopiota hellittiin upeilla tapahtumilla, kun Kuopio tanssii ja soi sai seurakseen Satoa goes wild-ruokafestivaalin. Kuulin tapahtumasta keväällä facebookin kautta ja päätin, että kartat ostetaan välittömästi, kun niitä myyntii tulee. Se olisi täydellinen treffi-ilta: hyvää ruokaa, kaupungilla kiertelyä ja tärkeimpänä yhteistä aikaa puolison kanssa. Lastenhoitokin järjestyi ja kartat hankittiin ennakkoon, joten perjantaina starttasimme ravintolakierrokselle. Sää oli hieman arvaamaton ja kaatosade uhkasi, mutta emme antaneet sen häiritä vaan lähdimme matkaan sateenvarjot laukussa.
kummisetä
Raparperihilloke sopi upeasti miedon makuisen hauen pariksi

Ensimmäiseksi suuntasimme Kummisedän terassille, jossa herkuteltiin voissa haudutettua haukea. Villiyrtit johdattivat läpi koko ravintolakierroksen ja tapahtuman nimen mukainen villi-teema olikin kiva tvisti, joka sitoi annokset hienosti toisiinsa. Pienessä tihkusateessa jatkoimme matkaamme kohti Korttelimuseota ja VB valokuvakeskusta, joiden sisäpihoille kätkeytyi upeita kasvisruokia. Leijona Catering tarjosi maa-artisokkaa kolmella tapaa ja tämä annos todella jäi mieleeni. Paahdettu maa-artisokka sai rinnalleen maa-artisokkasipsejä sekä -pyrettä. Annoksen kruunasivat villiyrtit, joiden joukosta bongattiin voikukkaa, horsmaa ja ketunleipää.
Maa-artisokka vei sydämeni tällä annoksella

  Korttelimuseon sisäpiha on jo itsessään nähtävyys ja rauhallinen keidas keskellä kaupungin sykettä. Sisäpihan kukkivat syreenit ja maalaismainen tunnelma sopivat kauniisti yhteen ruokafestivaalin kanssa. Olipa pihapiiriin myös sisustettu ihanat teekutsut, joita ihaillessa VS Ravintoloiden tarjoama annos hupeni parempiin suihin.

Annoksessa yhdistyi punajuuri kauden kasviksiin 


Ihanan rehevät teekutsut Korttelimuseossa 





Isä Camillon terassille oli perustettu sekä Mustan lampaan, että Isä Camillon tarjoilu. Tämä olikin mielestäni hyvä ratkaisu. Musta lammas on upea ja sen terassi olisi kyllä käymisen arvoinen, mutta välimatkaa näihin muihin ravintoloihin tulee sen verran, että sateisella kelillä olisi varmasti osa kävijöistä jättänyt sen välistä. Annoksien puolesta tämä olisi ollut todella harmi, koska molempien ravintoloiden annokset olivat aivan upeat! Härkää tarjoiltiin usealla tavalla ja villiyrttejä oli käytetty niin nokkosmajoneesiin, kuin villiyrtti-tsatsikiin. Isä Camillo ja Musta lammas näyttivät osaamisensa näissä annoksissa upeasti. Myös juomatarjoilu pelasi taatulla tyylillä ja lasillinen kuohuvaa kruunasi treffi-illan. Tässä vaiheessa yltyvä sadekaan ei latistanut tunnelmaa.

Isä Camillon annos ei kenties koreillut ulkonäöllään, mutta maut olivat todella kohdallaan. Tilaisin samaa ravintolasta koska vain.

satoa goes wild
Mustan lampaan häränposki oli uskomattoman mureaa. En ole kenties koskaan syönyt yhtä pehmeäksi haudutettua lihaa.

Suuntasimme askeleemme tämän jälkeen kohti King's Crownia, jolle annan pisteet kierroksen kauneimmasta tarjoilupisteestä. Terassin sisustukseen oli panostettu ja juhannuskoivuineen se oli erittäin sympaattinen ja lämminhenkinen terassi rännikatujen varrella. Harmikseni en ottanut siitä kuvia, koska sade haittasi tässä vaiheessa kierrrosta. Saimme kuitenkin nauttia annokset katoksen suojissa, joten kastumiselta vältyttiin. Leppäsavupossulla ryyditetty voileipä maistui ihanalta. Olisimme mielellämme jääneet terassille pidemmäksikin aikaa, mutta tarjoilu päättyisi ruokapisteillä klo 20 ja meillä oli vielä useampi ravintola kiertämättä.

king's crown
Possuleipä tarjosi savuisia aromeja

Seuraavaksi kuljimme ravintola Savoon, joka on itselleni uusi tuttavuus. Olen kuullut Savon lounaasta paljon hyvää, mutta se on minulta vielä käymättä. Valitettavasti ensikokemukseni perusteella en välttämättä tule Savoon menemään. King's Crownin vehreän terassin jälkeen Savon sisällä ollut melko vaatimaton tarjoilupöytä ja annos, jonka sisältöä ei esitelty millään lailla hieman laski tunnelmaa. Yllätys oli melkoinen, kun foliovuokasta paljastui ilmeisesti uunijuustoa, jonka päällä oli kirpeä tyrnipyree. Tässä vaiheessa huomasi, kuinka tärkeää on, että kokki esittelee valmistamansa ruuan. Kaiken kruunasi käynnissä oleva sound check, joka ei välttämättä ole se viihdyttävin ohjelmanumero.

Savo ei valitettavasti ollut panostanut annoksen ulkoasuun.

Lähdimme melko pikaiseen jatkamaan matkaa Introon, jonka annosta olin odottanut kieli pitkällä. Karamellisoitua possua tacon muodossa olin fiilistellyt jo kauan ennen kierrokselle lähtöä. Intro on kuuluisa drinkeistään, joten kyllähän sellainen oli kyytipoikana vielä nautittava. Introssa menikin lopulta yllättävän kauan ja meidän ohella muidenkin ruokafestarilaisten piti käydä kysymässä annoksia uudelleen kassalta. Lopulta kävi ikävästi niin, että Introssa meni kaikkiaan yli tunti ja meiltä jäi loppukierroksen jälkiruuat syömättä. Possutaco oli kyllä herkullinen, mutta siitä paistoi hieman kiire, jota tarjoilijakin valitteli. Hän kertoi, etteivät olleet osanneet varautua niin suureen kävijämäärään.

Possutacot inkiväärikurkulla

Viimeiseksi etapiksi olin suunnitellut Houkutuksen artesaanijäätelöitä. Jäätelöhän on aina ja ikuisesti parasta maailmassa, joten pettymykseni oli kyllä melko iso, kun kello oli jo pitkästi yli kahdeksan Introsta lähtiessämme. Noh, minähän en jäätelöttä jäänyt vaan kaarsimme kaupan kautta kotiin ja veimme lastenhoitajalle passit lauantaina käytettäväksi. Siskoni ja kummipoikani kävivät vielä herkuttelemassa jäätelöllä ja smoothiella seuraavana päivänä. Jäätelö sai sen verran paljon kehuja, että kesän aikana on Houkutukseen suunnattava jäätelöille.

Satoa goes wild-ruokafestari oli ehdottomasti käymisen arvoinen ja 30€ maksava ruokapassi kyllä oli täysin hintansa arvoinen. Upeiden annosten lisäksi oli mielenkiintoista myös päästä kurkistamaan ravintolan kulissien taakse. Ruokakojut olivat elämys itsessään, kun pääsi näkemään kuinka annos tehdään ja samalla se esiteltiin sinulle. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa, koska osallistumme aivan varmasti uudelleen. Tapahtuman sijoittaminen Kuopio tanssii ja soi-viikonlopun yhteyteen oli erinomainen ratkaisu. Tapahtumien ohjelmat tukivat hienosti toisiaan ja toivon, että Kuopioon saapuneet turistitkin löysivät tiensä ruokakartan reitille. Kiitos järjestäjille ja mukana olleille ravintoloille! Juuri näin saadaan Kuopion ravintolakulttuuria nostettua lentoon.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Uuden opettelua ja oivalluksia

Muotopuolia-blogini on nyt ollut maailmalla 2,5 kuukautta. Olen huomannut, että bloggaaminen todella on uuden opettelua koko ajan. Blogin ulkoasua voi pyöritellä tuntikausia ja uutta postausta tehdessä kuluu helposti tovi jos toinenkin. Kävijätilastoja on jännittävää seurata ja riemunkiljahduksia aiheuttaa, kun huomaa, että kyllä näitä postauksia joku lukee.

Eilen leukani loksahti, kun Facebookissa huomasin, että SPR Kontti oli jakanut minun postaukseni omilla sivuillaan. He olivat huomanneet DIY-postaukseni ja jakaneet sen edelleen. Olen edelleenkin aivan ällikällä lyöty, kun joku tuttava sanoo kokeilleensa reseptiäni tai muutoin kommentoi blogiani. Kyllähän sen tietää, että täysin julkinen tämä on, mutta iloiseksi se vain tekee, kun kuulee kommentteja blogistani. 

Välillä mietin kovasti pitäisikö blogiani rajata jotenkin. Onko Muotopuolia sisustus-, ruoka-, lifestyle- vaiko kaikkea siltä väliltä-blogi? Olenkin tullut tulokseen, että ehkäpä jatkan tällä linjalla. Kirjoitan niistä asioista mitä elämässäni eteen tulee. Välillä linjoille putkahtaa reseptejä tai sisustamista, toisinaan kirjoitan vauva-arjesta. Ehkäpä siitä syntyy sopiva soppa nimeltä Muotopuolia.

Juhannuksena aionkin kilistellä blogini kunniaksi. Olen niin iloinen, että vihdoinkin aloitin tämän uuden harrastuksen. Haluan kehittyä tässä koko ajan ja tuottaa mielenkiintoista ja inspiroivaa sisältöä. Haluaisin myös kuulla mitä sinä olet blogistani mieltä. Mitä kehitettävää löytyy tai mistä toivoisit postauksia? Voit myös ihan vaan sanoa, että "Hei, minä olen täällä!". Kommentit piristävät aivan valtavasti ja olisi ihana kuulla mitä mieltä näistä postauksista ollaan.
 Tällä kertaa kuvituksena toimivat sekalaiset kännykkäräpsyt. Täällä ollaan jo juhannusfiiliksissä ja suunnitellaan juhannuksen rosvopaistia. Pian kippistellään ja herkutellaan blogiharrastuksen kunniaksi!


lauantai 18. kesäkuuta 2016

DIY: kattolampun uudistus

Viime viikolla kerroin, että kolmas kirppisaarteeni oli melkoinen löytö. Pohjustetaanpa tarinaa sen verran, että olen jo pidempään ollut tyytymätön meidän valaistusratkaisuihin. Minulla on useita valaisinhimotuksia, mutta valitettavasti makuni on aivan liian kallis, joten niihin ei budjetti tällä erää taivu. Olenkin siis aktiivisesti pitänyt silmäni auki edullisimmille vaihtoehdoille ja, kun tämän kaunokaisen näin SPR:n Kontissa ja hintalapussa komeili 6€ niin kaupat oli sinetöity. Näin heti millainen potentiaali tässä valaisimessa piilee ja pienellä kunnostamisella siitä saisi täydellisen kumppanin meidän Pirkka-pöydälle.

Alunperin valaisin oli väriltään myrkynvihreä ja valkoinen. Kupariset osat hohtivat kauniisti ja niitä tarkemmin tutkittuani selvisi, että kyseessä on ihan oikea kupari, eikä mikään pinnoitettu metalli. Myrkynvihreä väri oli oikeastaan aika kaunis ja olisin sen voinut pitääkin alkuperäisessä asussaan, mutta maali oli saanut kolhuja ja näin ollen kaipasi maalausta.




Purin valaisimen osiin ja putsasin kaikki osat kunnolla. Samalla pystyy hyvin kartoittamaan kunnostustarpeet ja suunnittelemaan lopputulosta. Päätin, että valaisin maalataan uudelleen mattavalkoisella ja -mustalla. Samalla myös johto vaihdetaan mustaan ja kattokuuppa kaipaa myös maalia pintaansa. Olin sopivasti lähdössä käymään Siirtolassa ja tämä projekti lähtikin matkaseuraksi. Isäni on sähköasentaja, joten lampun sähkötyöt sain siinä samassa teetettyä turvallisesti.

Maalaamiseen käytin spray-maaleja ja useilla ohuilla kerroksilla lopputuloksesta tulikin oikein hyvä. Spray-maalaamisessa tärkeintä on maltti. Liialla hosumisella ja liian monia kerroksia kiireessä maalaamalla saa aikaan melko varmasti valumia. Joten malta odottaa, että entinen maalikerros ehtii kuivua.

Ja tältä se lopputulos sitten paikalleen asennettuna näyttää


 



DIY-kustannukset:
- valaisin 6 €
- spraymaalit 9 €
- uusi johto 1,50 €


Oliko tuunaus onnistunut?

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kirppisaarteita

Olen innokas kirpputoreilla kävijä. Sisustukseen tulee luonnostaan kerroksellisuutta, kun tavaroita löytää eri aikakausilta ja hyvinkin pienellä rahalla voi löytää tämänkin hetken trendikkäimmät tuotteet. Kesä on ollut tähän mennessä kerrassaan loistokas mitä tulee kirppislöytöihin. Välillähän käy niin, että pitkiin aikoihin ei löydy yhtikäs mitään. Toisinaan taas kirppistuuri iskee monta kertaa peräjälkeen.


Olohuoneen esittelyn yhteydessä vilahtikin jo kuva marmorisesta tarjottimesta. Olen ollut vähän hitaasti lämpiävä marmorille.  Eniten pidän mustasta tai vihreästä marmorista. Törmäsin kuitenkin Kontissa tähän marmoritarjottimeen ja  hintalapussa komeileva 2,50€  teki viimeisen silauksen. Tarjotin lähti siis kokeiluun ja kyllä tälle käyttöä löytyy ainakin keittiön puolella.


Toisen kauniin löydön tein Vuokatin kirpputorilta. Yleensä tiedän välittömästi, kun jonkin tuotteen näen, että tämän minä haluan ja tämä meille sopii. Tätä jäin kuitenkin pohtimaan ja kotimatkalla täytyi koukata vielä kirpparin kautta ja onneksi se siellä oli. Musta keraaminen pullo on kaunis vaasina ja ihan sellaisenaankin. Tämä on epäilemättä niitä matkamuistoja, joita ulkomailta ostetaan ja jotka eivät sitten oikein kotiin sovikaan. Onneksi tämä nyt löysi tiensä meille ja se kyllä mielestäni sopii täydellisesti meidän kotiin. Tätä kuvaa katsoessani en kyllä voi ymmärtää miten en tätä heti mukaani napannut! Onkohan minun kirpparisilmä vähän ruosteessa...?

Kolmas löyty ansaitsee ihan oman postauksen. Siihen pääsin myös soveltamaan tee-se-itse-taitoja. Luvassa siis DIY-postaus!

Käytkö sinä kirpputoreilla? Mikä on paras löytösi?

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Meidän kotona, osa 1: Olohuone

Meidän kotona-juttusarjassa esittelen meidän kodin. Aloitammekin tällä kertaa meidän kodin keskiöstä, olohuoneesta.

Olohuone ja keittiö ovat meillä yhtenäistä tilaa, jonka jakaa saareke. Olohuoneen puolella järjestys vaihtuu tiuhaan ja tämän hetkinen järjestys on ollut kuukauden päivät. Kesän mittaan se epäilemättä tulee vielä muuttumaan. Huonekaluhankinnoissa olemme pyrkineet siihen, että kalusteet kävisivät useaan eri käyttötarkoitukseen sekä eri huoneisiin. Sohvallekin on olohuoneessamme monta eri paikkaa, joten järjestystä voi huoletta pyöritellä mielen mukaan. Sohvassa on irrallinen divaani, joten se on helposti muokattavissa kulmasohvasta perinteiseksi 3-istuttavaksi sohvaksi, jossa on erillinen rahi.


Sohvapöydällä on hauska tarina. Enoni on tehnyt sen aikanaan koulun puukäsitöissä. Pöydässä on ollut viilupinta, joka oli pahasti kärsinyt mökkielämässä. Myöhemmin pöytälevy oli vielä maalattu valkoiseksi. Kaksi vuotta sitten minulla oli käynnissä kuumeinen sohvapöydän etsintä ja hakusessa olikin 50-lukua henkivä siro sohvapöytä. Mökkeillessä tämä pöytä pistikin liiterissä silmään ja alkoi kunnostusurakka. Vanhat maalit poistettiin ja samalla myös vaurioitunut viilupinta poistettiin. Pintaansa pöytä sai mustan petsin ja nyt se on palvellut meitä ansiokkaasti. Nyt kuitenkin tuntuu, että pöytä hieman hukkuu tuohon tummaan sohvaan ja tekisikin vähän mieli hioa petsit pois ja jättää pöytä koivupinnalle. Lieneekö myös kesän valolla osansa pohdinnoissa, koska tällä hetkellä kaikki vaalea ja raikas näyttää silmään erityisen hyvältä! Pöydällä komeilee muuten Marimekon kassin sisältöä, josta vähän viime viikolla vinkkasin.


Tällä hetkellä olen aivan hullaantunut viherkasveista. Kevään mittaan on tullut hankittua puolen kymmentä kasvia ja tuo senkin päällä majaileva palmu on suosikkini. Se tuo välittömästi lomafiilistä. Tällä hetkellä puntaroin eri vaihtoehtojen välillä, mitä laittaisin tuohon seinälle. Valkoinen suuri seinäpinta tuntuu hieman tyhjältä ja olenkin suunnnitellut sohvan yläpuolelle amppeleita tai siroja seinähyllyjä. Uuteen asuntoon muuttaessa on käynyt se perinteinen, ettei seiniä millään raskisi rei'ittää. Tämän vuoksi sitä onkin harkinnut hyvin tarkkaan mitä seiniin raskii kiinnittää. Viikonlopun Helsingin reissu onneksi toi lisäpotkua tähän projektiin ja seinälle on nyt vihdoin tulossa uutta. Odotelkaas vaan..

On tärkeää, että tavaroilla ja huonekaluilla on oma tarinansa. Lipaston päällä kunniapaikallaan ylväänä oleileva Iittalan Leimu-valaisin on häälahja vanhemmiltani. Sohvan vieressä sijaitseva tarjoilupöytä taas hankittiin häälahjaksi hankitulla lahjakortilla. Sohvamme hankittiin meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin ja onkin meidän ensimmäinen suuri yhteinen hankinta. 
Tärkein esine meidän olohuoneessa on kuitenkin keinutuoli. Se on mummuni entinen ja minulle erittäin rakas. Mummu oli äärimmäisen tärkeä ihminen elämässäni ja minusta on ihanaa, että hänestä on säilynyt konkreettinen muisto meidän kotona. Nyt voin kiikutella siinä meidän pienen pojan kanssa ja hyräillä, ihan niin kuin muistan mummon aina hyräilleen.


Tv sijaitsee sohvan vastaisella seinällä. Meillä tv kuuluu olohuoneeseen ja se onkin sellainen välttämätön "rumilus" kaiuttimineen. Vauvan  myötä olohuoneeseen on muuttanut myös leluja ja sitteri. Tällä hetkellä lelut majailevat omissa koreissaan ja pidän varsinkin tuosta pärekorista. Niitä voisikin hankkia kesän mittaan torilta muutaman lisää. Muutoinkin lelujen säilytystä täytyy alkaa miettimään. Niiden määrä, kun on tästä eteenpäin vain kasvamaan päin.

Miltä meidän olkkari näyttää? Onko hyviä vinkkejä lelujen säilytykseen?


lauantai 11. kesäkuuta 2016

DIY-yrttisuola


Garden in a bowl! Tämä oli ensimmäinen ajatus, kun yrttisuolaa tuoksuttelin. Tein tätä koukuttavaa yrttisuolaa tuliaiseksi ystävälleni. Ensimmäisen satsin tehtyäni olikin heti pakko tehdä toinen satsi perään, jotta sitä varmasti jäisi myös omaan käyttöön. Yrttisuolaan voi laittaa ihan kaikkia yrttejä mitä kasvimaalta tai ikkunalaudalta löytyy. Monesti kuulen, että yrttejä kasvatetaan innokkaasti koko kesä ja sitten ne jäävät vähälle käytölle ja lopulta peittyvät lumen alle. Tätä reseptiä kannattaa kokeilla, koska näin on helppo säilöä kesän yrtit talven varalle.

Valkosipulinen yrttisuola
- Pellillinen silputtuja yrttejä (esim. ruohosipulia, persiljaa, timjamia, korianteria..)
- 2 kynttä valkosipulia erittäin ohuiksi siivuiksi leikattuina
- sormisuolaa
  • Levitä yrtit ja ohueksi siivutetut valkosipulin kynnet uunipellille. Yrtit kutistuvat todella paljon kuivatuksen aikana, joten voit huoletta laittaa niitä pellille reilusti.
  • Laita yrtit kuivumaan uuniin 100 asteeseen. Availe välillä uunin luukkua, jotta kosteus pääsee haihtumaan. Kuivata yrttejä 2-3 tuntia. 
  • Otettuasi yrtit pois uunista, anna niiden jäähtyä kunnolla. Itse jätin pellin vielä yön yli lepäilemään pöydälle.
  • Laita mortteliin yrtit ja sama määrä sormisuolaa. Rouhi hienoksi. 

Varoitus: tähän jää koukkuun! 

Mielikuvitus lähti välittömästi lentoon. Näitä maustesuoloja voisi tehdä vaikka mitä erilaisia.. Chili-korianteri-suolaa itämaisen ruuan ystävälle, timjami-valkosipuli-sitruuna-suolaa possun pintaan..

Kuinka sinä käytät kesän yrtit?

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Unelmien pihamaa


Kirjoittelinkin jo alkuviikosta hieman visiitistämme Siirtolaan. Kameran muistiin tallentui kuitenkin niin paljon kuvia, että Siirtola ansaitsee toisenkin postauksensa. Toukokuun lämpöaalto ylsi myös Siirtolaan ja piha olikin rehevä ja vehreä.


Kesäkeittiön sesonki on jo korkattu vappuna ja tämä muutaman vuoden vanha kesäkeittiö onkin lunastanut paikkansa meidän kaikkien mökkeilijöiden sydämissä. Kesäkeittiön pitkän pöydän ääreen mahtuu koko poppoo syömään ja iltaa viettämään. Ja kyllä, näit aivan oikein. Möykky-koiran häkki sijaitsee vanhassa navetassa ja häkin "ulkosiipi" on kiinni kesäkeittiössä. Möykky taitaakin olla eniten innoissaan kesäkeittiöstä. Möykystä saa taatusti kokkausseuraa ja aina taitaa muutama makkaran palanen livahtaa parempiin suihin..


Siirtolassa elellään perinteiseen tyyliin ja pihan perältä löytyy huussi. Punainen huussi kätkee lasiovensa taakse pirteän sinisen pikkulan. Äitini oli lukenut jostain, että sininen väri karkottaa kärpäsiä ja toimii huussissa hyvin. Tästä idea lähtikin ja huussin sisäseiniä peittää reippaan sininen maali, jota koristaa kollaasi traktoreiden kuvia. En tiedä onko kärpäs-tarinassa perää, mutta eivät ne kyllä tässä huussissa oikein viihdy. Paras asia huussissa on ikkuna, josta on näkymät pelloille päin.



Portaan pielessä kasvaa humala, joka jo kohosikin kohti korkeuksia. Siirtolan portaat ovat se perinteinen poseerauspaikka, kun otetaan porukalla valokuvia. Vanhat peltirasiat kätkevät sisäänsä pieniä mustavalkoisia valokuvia, joissa mummu ja ukki sekä muu Siirtolan väki istuu portailla. Katsojan pohdittavaksi jää mitä on tapahtunut ennen kuvan ottoa ja mitkä arjen askareet kuvaksen jälkeen jatkuvat.




Pihan perältä löytyy marjapensaita sekä kellari. Rehevien pensaiden suojassa lymyää penkki, jolla saattaa istahtaa ja suunnitella seuraavia istutuksia. Pihan ja talon näkee aivan uudesta vinkkelistä, kun puutarhaan sijoittaa penkin ja malttaa siinä hetkisen istua. Yleensä myös ideat alkavat laukata, kun näkökulma hieman muuttuu. Suosittelen siis kokeilemaan! Tähän samaan teoriaan taitaa myös perustua järjestämisen vaihtamisen ihanuus täällä kotioloissa.


Siirtola <3


keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Uutta Marimekkoa kotiin!



Sain mieheltäni lahjaksi lahjakortin Marimekkoon. Koko kevään olen hypistellyt uutuuksia ja pohtinut mihin sen käyttäisin. Vihdoin löysin juuri ne oikeat jutut meille.. Lisää kuvia tuloillaan!

Kolahtaako Marimekko sinuun ja löytyykö kotoasi Marimekkoa?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...