Ruskan värit ovat siirtyneet seinien sisäpuolelle ja tällä hetkellä varsinkin ruskean sävyt näyttävät todella hyvältä. Keittiön pöydälle levitin syksyisen suosikkini, Pentikin syvän sinisen pöytäliinan. Tuo liina kuuluu yhteen pimeiden iltojen ja ruskean lasin kanssa. Arvostan suuresti vanhaa kotimaista lasia ja kaapeista löytyykin erinäisiä kappaleita, joita on vuosien varrella löydetty kirpparilta tai peritty mummulta. Sävyllinen lasi näyttää erityisen hyvältä näin syksyllä ja tuo konjakin ruskea lasi on todella kaunista ja heijastaa upeasti valoa.
Arvoitukseksi jää kuinka kauan tuo pöytäliina pysyy puhtaana. Pöydän päässä paikkaansa pitävä juniori on melkoinen sottaaja syömistensä kanssa, mutta jospa suuremmilta roiskeilta vältytään tabletin avulla. Olen nyt aikuisiällä ihmetellyt monet kerrat, kuinka äitini on onnistunut pitämään liinat puhtaana. Kun olin lapsi, niin meillä oli aina kangasliina pöydällä. Vahakangasliinoista äitini ei ole koskaan pitänyt, joten niitä ei meillä kotona ole ollut. Jollain ihmeen kaupalla äiti on saanut pidettyä kangasliinat puhtaana vaikka lapset ovat sottaamassa olleetkin. Äitiltä olen myös saanut hyvän vinkin, kuinka puhdistaa roskat liinalta: postikortilla. Kortin kantilla on näppärä pyyhkiä pöytä ja leivänmurut ym lähtevät kätevästi liinalta. Suosittelen kokeilemaan, on tehokas konsti!
Haaveilen tällä hetkellä pellavaisesta pöytäliinasta, mutta kuten kuvista näkyy, niin olen todella laiska silittäjä. Toisaalta sellainen super-ryttyinen pöytäliina voisi olla aika makea.. Vai mitä olet mieltä? Olen myös pikkuhiljaa alkanut lämpiämään kerniliinoille. Äitiltä periytynyt vahakangaskammo alkaa haihtua yhtä matkaa, kun Poju kasvaa. Ensi talven hankinta varmaan onkin sitten vahakangasliina. Ei pitäisi kyllä koskaan sanoa, ei koskaan :D Näin ne haaveet boheemeista pellavaliinoista muuttuu arkisiksi kerniliinoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti