Meidän vauva 7 kuukautta

Olen ollut äiti jo 7 kuukautta. Se on tavallaan hurjan pitkä aika, mutta tavallaan uskomattoman lyhyt. Elämä on muuttunut valtavasti ja tunteet ovat heitelleet vuoristorataa. Etukäteen toki kuulee varoituksia hormonimyrskyistä ja tunneryöpyistä, mutta ei niitä osaa kuvitellakaan ennen kuin kohdalle sattuvat.

Ensiksi ihmetellään ja jännitetään raskauden kulkua. Pohditaan millaista vauva-arki tulee olemaan ja millainen vauva sieltä vatsasta tulee. Synnytys pelottaa ja kauhukertomuksilta yrittää sulkea korvansa keinoin. Synnytyksen koettuaan sitä on aivan sekaisin kokemastaan. Vauvaa ihmettelee ja yrittää käsittää, että tuo pieni täydellisen valmis pakkaus on minusta peräisin. Edelleenkin tuntuu aivan käsittämättömältä, että oma keho voi tuottaa jotain noin hienoa. Samalla kuitenkin pelätään, kuinka kroppa palautuukaan ja mitä raskaudesta ja synnytyksestä jää kehoon muistoksi.

Ensimmäiset kuukaudet jännitetään riittääkö maito ja kasvaako vauva tarpeeksi. Imetysluottamuksen synnyttyä voidaan nauttia kasvusta ja ollaan ylpeitä pienistä makkaroista ja leuan alle kertyvistä imeläpusseista. Pikkuhiljaa kasvu alkaakin kauhistuttaa! Herää kauhu siitä, että pian oma vauva ei olekaan enää aivan pieni. Sitä vain toivoo, että aika pysähtyisi ja tuo pieni nyytti pysyisi aina yhtä pienenä. Pieneksi jääneiden vaatteiden pistäminen sivuun nostaa kyyneleet silmäkulmiin, eikä niistä raaskisi millään luopua.

Neljän kuukauden jälkeen vilkaistaan kalenteria ja järkytytään siitä, kuinka pian aika on kulunut. Samalla oivalletaan, että äitiysvapaa on pian puolivälissä ja töihin paluu häämöttää kovaa vauhtia edessäpäin. Päässä surraa ajatukset ja pohditaan voisiko kukaan koskaan hoitaa meidän vauvaa yhtä hyvin. Vauvalle on kehittynyt omat päivärytmit ja arki sujuu jo melkoisen jouhevasti. Kiivain tissittelyvaihekin on ohitse ja asioille on helpompi lähteä, kun tietää, että ne kolmen tunnin yhtäjaksoiset imetysmaratonit ovat takana päin. Viimeistään tässä vaiheessa reviirit alkavat laajentua ja vauvan kanssa todella lähdetään liikenteeseen.

Puolen vuoden tienoilla vauvasta onkin kuoriutunut jo aivan oma persoonansa. Hän juttelee omalla kielellään, kierii ja pyörii lattialla ja ihmettelee varpaitaan. Kiinteitä ruokia aletaan maistelemaan viimeistään tässä vaiheessa ja vauva muuttuu koko ajan enemmän omaksi persoonakseen. Istuttamisen on saanut aloittaa ja vauva onkin hetkessä muuttunut isommaksi vauvaksi, kun vaaterista on noustu enemmän pystyasentoon. Seitsemän kuukauden kohdalla huomataan, että meillähän on ihana pieni poika, joka herää aamulla hymyillen ja herättää äitin vetämällä itse soivaa lelua ja makuuhuone täyttyy iloisesta kilkatuksesta. Pelko vauvan kasvamisesta onkin vaihtunut onneen ja ihmetykseen siitä, kuinka hienosti vauva oppii joka päivä jotain uutta.

Poju 7 kuukautta:

- syö kiinteitä ruokia vaihtelevalla menestyksellä

- nousee konttausasentoon

- ryömii takaperin ja pyörien

- rakastaa sylissä pomputtamista

- herkästi hymyilevä

- ei ole vielä vierastanut ketään

- istuu syöttötuolissa ja tuettuna lattialla

- tarkkaavainen vauva, joka seurailee aktiivisesti maailman menoa

- olympialaisten aikaan osoittanut olevansa mainio penkkiurheilija 
- rauhallinen kaveri, joka ei turhasta hötkyile