maanantai 14. marraskuuta 2016

Mitä sitä selittelemään

Hei vain, täällä ollaan edelleen. Turhahan sitä on selitellä. Arki on rullannut eteenpäin, uudet projektit ovat vallanneet vapaa-ajan ja tekemisen polte on roihunnut kuumempana, kuin kenties koskaan. Mystisiä ruskeita paperipusseja ja laatikoita on kantautunut joka kulmalle ja niiden sisältö on vallannut kaiken vapaa-ajan.



Marraskuusta on nautittu ja ensilunta ihmetelty koko porukan voimin. Pienimmäinen on lumesta hämillään ja varpaat ovat kiitelleet talvisaappaiden kaivamista varastosta. Puuterilumi pöllyää, kun vaunuja pusketaan läpi auraamattomien lenkkipolkujen.

Poju oppi konttaamisen jalon taidon ja nyt tämä pikkutatti onkin tarkkaan kolunnut koko kodin läpi ja riemunkiljahduksia kuuluu vuoroin mistäkin nurkasta. Tämän hetken suosikkipuuha on kukkapöydän rummutus seinään ja eteisessä kenkien levittely. Äitinsä poika <3

Lampaantaljat ovat vallanneet sohvan ja olohuoneen mattokin vaihtunut kaikessa tiimellyksessä vaaleampaan. Vaalea matto imaisi itseensä jo punaviinit, kuin kirouksen konsanaan. Onneksi tämä emäntä ei ole turhan nuuka vaan tahra sysättiin tyylillä sohvan alle. Mitä ei näe, niin sitä ei harmittele. Muutoinkin koti on muistuttanut välillä enemmän kaaosta, kuin valokuvien harmonista unelmakotia.

Mausteiset pataruuat ovat muhineet uunin hehkussa ja pyykkivuoria on valloitettu. Glögikausi on avattu ja Blossan kausiglögi keikkuu ostoslistalla. Pyykkitelinekin sanoi sopimuksensa irti ja nyt mietitäänkin korvaajaa tuolle arkipäivien rumilukselle. Lieneekö sille järkeviä korvaajia vai olemmeko tuomitut kulkemaan sen kanssa yhteistä tietä hamaan loppuun saakka?

Näin on sujunut meidän marraskuu. Mites teillä menee? Muistatkaa olla stressaamatta turhia :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...